Fanny

"On kahdenlaissii shelttei. On noit Pennei, ja sit on noit Fannei" - Merjan isä

Fanny on ensimmäinen oma koirani, otettu ihan vain kaveriksi ja sen roolin Fanny täyttääkin todella hyvin. Kilpailimme Fannyn kanssa aikaisemmin agilityssa, mutta steriloinnin aikaisten ongelmien johdosta Fanny on jatkuvalla lääkekuurilla ja niin ollen Kennelliiton dopingsäännöt estävät sitä enää kilpailemasta. Fanny tulee kuitenkin usein mukaamme harjoittelemaan agilitya ja nauttii niistä hetkistä kovasti.

Fanny on valtavan lempeä koira. Se on lojaali ja rakastava omia ihmisiään kohtaan. Usein se istuu sylissäni sohvalla ja painaa poskensa poskeani vasten. Se on myös hyvin konservatiivinen ja herkkä sielu, joka ei kestä muutoksia. Lisäksi se pelkää kovia ääniä. Fanny osaa ilmeillä ja on taitava näyttämään nyrpeältä, kun Penni saa huomiota tai aikaa, jonka Fannyn mielestä pitäisi kuulua yksin sille.

Kun Fanny oli nuorempi yritin tehdä sen kanssa tokoa. Fannysta se oli ällöttävää eikä ikinä kunnolla innostunut lajista, joten annoin asian olla. Sen sijaan harrastimme useita vuosia koiratanssia, ja Fanny tuntui nauttivan siitä. Fanny tarvitsee kuitenkin jatkuvaa innostusta ja sille pitää kertoa usein, että se tekee oikein, jotta se ei tulisi epävarmaksi. Siksi en ikinä kilpaillut sen kanssa koiratanssissa. Nykyään Fanny onkin eläkkeellä kaikista harrastuksista ja viettää aikaansa lähinnä vanhempieni luona, joka on sen mielestä ainoa oikea koti. Fanny tykkää tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja rakastaa ruokaa. Fanny on oikeasti aika kiihkeä ruuan suhteen: mikä tahansa käy, esimerkiksi rikkoutunut housujen nappi, jos se sattuu putoamaan pöydästä.

Fanny on myös varsin äänekäs koira. Se ei niinkään hauku, vaan ulvoo, ynisee ja örisee. Sen on pakko aina huutaa kun se näkee äitini, jota se rakastaa eniten maan päällä. Fannylla on myös herttainen tapa paimentaa isäni ruokapöytään kun se on valmiiksi katettu. Se osaa itse katsoa, koska viimeisetkin ottimet ja lasit ovat pöydässä, jolloin se lähtee hirveästi huutaen ja valittaen hakemaan isää syömään! Ilmeisesti Fanny on perinnyt äänekkyytensä omalta isältään, joka oli myös ulvoskelevaa sorttia.

Fanny on viettänyt erinäisiä hämmentäviä hetkiä näyttelykehässä. Se on ainoa tietämäni koira, joka on saanut todella laajan kaaren erilaisia arvosteluja eri tuomareilta. Ääripäät ovat erinomainen ja hylätty koon takia! Lopetin Fannyn näyttelyttämisen täysin turhana ajanvietteenä, varsinkin, kun Fanny itse ei siitä juurikaan nauttinut eikä varautuneena leidinä halunnut tulla tuomarin kopeloimaksi. Fanny ei kenties ole täydellinen sheltti, mutta se on suuresti rakastettu. Se on myös uskomattoman epäonnekas pieni eläin, jolle aina sattuu ja tapahtuu outoja asioita. Eräänkin kerran Fanny käveli siivosti tien reunassa ja astui ihan vaaramattoman pensaan ylitse. Sitten se kieltäytyi enää liikkumasta ja kaatui kyljelleen kun yritin saada sen eteenpäin. Kävi ilmi, että pensas oli ollut täynnä takiaisia, ja ne kaikki olivat muuttaneet osoitetta Fannyn käydessä kylässä. Koiraparan koko mahanalus oli mustanaan niistä, eikä se voinut edes jalkojaan liikuttaa! Se on Fannyn elämää, se.